lauantai 30. heinäkuuta 2011

Lyhyt matkaraportti Tsheljabinskistä


- Lenin-setä seisoi vielä kaupungin keskusaukiolla -

Matkustimme siis koko perheen voimin Etelä-Uralille, Tsheljabinskiin, keskellä kesäkuuta. Ainakin yksi lukija toivoi matkakertomusta ja ajattelin sen myös omaksi ilokseni kirjoittaa muistiin. Mutta vain melko lyhyesti ja suurpiirteisesti. :) Matkakuvat voi katsoa aikaisemmasta postauksesta.

Matka oli yhdistetty työ- ja lomamatka. Mies töissä, muu perhe lomaili. Matka kotiovelta Helsingistä hotellille Tsheljabinskiin kesti kahdeksan tuntia. Lento oli Koltsovo Airportille, Jekaterinburgiin, josta oli vielä parin tunnin ajomatka Tsheljabinskiin. Tie oli huonokuntoisin moottoritie, jossa olen ikinä matkustanut. Se oli kyllä asfalttia, mutta kuoppia, railoja ja töyssyjä täynnä. Kylmät routaiset talvet tehneet tehtävänsä ja tiet ovat näköjään se viimeisin, mihin Venäjällä rahaa laitetaan. Me kaikki saimme silti jotenkin nukuttua koko ajomatkan (pienin poika nukkui myös lentomatkan), vaikka autossa ei ollut käytännössä jousitusta ollenkaan. Turvaistuimet olimme sentään saaneet lapsille mukaan paikalliselta suomalaisperheeltä.

Hotelli ei ollut mikään luksushotelli, mutta lähellä miehen työpaikkaa ja sama hotelli, jossa mies töiden puolesta yöpyy, joten saimme olla mahdollisimman paljon yhdessä, eikä miehen työmatkoihin mennyt paljoakaan aikaa. Kuuma vesi oli poikki käytännössä koko matkan ajan, kävimme aamuisin henkeä haukkoen kylmässä suihkussa. Hotellin aulassa oli lappu, jossa sanottiin, että koko kaupungin kuuma vesi on poikki 31.5-14.6. ja rakennukset siirtyvät käyttämään omaa kuumavesikattilaansa, jos sellainen on. Hotellillakin kuulemma on. 18. pvä kuumasta vedestä ei ollut tietoakaan, vieläkään, ja kuumaa vettä taisi tulla vasta toiseksi viimeisimpänä matkapäivänämme, joka oli 20. päivä. Onneksi matkan aikana oli muuten suhteellisen lämpimät ilmat, noin 20 astetta melkein joka päivä. Mitään helteitä ei silti juurikaan nähty ja tuuli oli päivisin melko kova.

Päiväni kuluivat lasten kanssa hengailupuistoissa oleskellen. Yleensä me haettiin jotain eväitä kaupasta ja syötiin puistossa tai sitten käytiin jossain ravintolassa syömässä lounasta. Kielimuuri oli melkoinen ja ravintola-asiakkuuskin hankalaa, sillä en osaa käytännössä yhtään venäjää ja kukaan ei osannut englantia eikä ravintoloissa ollut englanninkielisiä ruokalistoja. Se tuotti ainakin alkumatkasta muutamia hankaluuksia, esim. lapseni söi yhtenä päivänä lounaaksi sipsejä, kun yritin tilata ranskalaisia perunoita ;D. Olen aika monessa paikassa matkustanut, mutta missään muualla ei ole kielen kanssa ollut näin hankalaa. Tein ko. sattumuksen jälkeen muistion kännykkään vanhemmalle pojalle tilattavista ruokalajeista, ja yritin etsiä italialaisia ravintoloita - spaghetti bolognese on kuitenkin spaghetti bolognese myös venäjäksi. :)

Odotin, että kaupunki olisi ränsistyneempi, mitä se sitten olikaan, kun kaikki sanoivat, että Tsheljabinsk on ruma ja Jekaterinburg hieno. Ruma Tsheljabinsk kyllä oli, vaikka oli siellä hetkittäin ihan kauniitakin rakennuksia ja paikkoja. Varsinkin julkiset liikennevälineet olivat vanhoja ja hyvin palvelleita. Sähköjohdot olivat kehitysmaamaisesti sijoitettu ihan miten sattuu. Autoteillä ei ollut sadevesiviemäröintiä ollenkaan, minkä huomasimme eräänä sadepäivänä, kun autot käytännössä uivat teillä ja meidän piti loikkia pikkukengillämme pois ostarilta - vettä oli nilkkoihin asti. Kävelypuistoissa oli sitten viemäröinti, mutta kaivonkannet saattoivat olla irti ja keikahtaa (tämän kuulimme suomalaisperheeltä myöhemmin, kun ihmettelin heille erään vanhemman naisen hätäänyttä sähellystä pikkuveljen kävellessä kaivonkannen yli). Myöhemmin näimmekin pari avonaista kaivonkantta kauempana keskustasta.

Kun olin aina suomalaistyyliin poikieni kanssa liikenteessä aamupäivisin, en juurikaan törmännyt rattaita työntäviin kanssasisariin. Ihmettelinkin, mitä paikalliset äidit ja/tai lastenhoitajat tekevät lasten kanssa aamupäivisin. Leikkipuistot ja ostareiden crazy parkit aukesivat vasta klo 11-12. En sitten tiedä, oliko tuo syy vai seuraus ensimmäiselle. Leikkipuistot olivat vanhoja, mutta eivät lapset sitä huomanneet varsinkin, kun niissä oli paljon enemmän tekemistä kuin normaalissa suomalaisessa leikkipuistossa: Oli hoplop-tyylistä leikkipaikkaa, huvipuistolaitteita, köysikiipeilyrataa puiden välissä, eläintarha (villieläimet ihan liian pienissä häkeissä), ja sitten ihan normaalia hiekkalaatikkopuistoa. Kaikki oli maksullista, mutta halpaa ja usein oltiin melkein ainoita puistoissa. Kaupungillakaan ei juurikaan tullut vastaan rattaita työntäviä ihmisiä, vaan ihmiset kantoivat lapsiaan, mikä tuntui vähän hassulta näin suomalaisnäkokulmasta.

Kovin erikoista tekemistä kaupungista ei näiden jo mainittujen lisäksi löytynyt. Yleisesti voi sanoa, että ruoka oli hyvää, se tuotiin ravintoloissa usein eri aikaan pöytään niin, että lapset joutuivat odottamaan välillä ruokaansa tuskallisen kauankin. Paikallinen expat-rouva kertoi, että se taitaa olla täkäläinen tapa, kun ei näille ole niin väliä, että tuleeko ruoka yhtä aikaa. Ne, joilla on ruoka edessä ravintolassa, syövät, ja ne joilla ei ole, tanssivat. Tavaraa ravintoloihin tilataan sitten kun varasto loppuu, ja eräässä ravintolassa minä sain viimeisen Corona-oluen, joka sieltä löytyi ja sekin oli vanhentunut päivämäärän mukaan huhtikuussa (silti join :P). Varsinkin laman aikaan kuulemma ravintolat myivät usein "ei oo:ta", ja pitivät ruokalistalla vain vähän valinnanvaraa.

Venäläisketjujen vaatteet olivat hiukan halvempia kuin Suomessa, mutta merkkitavara vähän kalliimpaa. Kengissä sama juttu. Ruoka ja palvelut olivat halpoja (kävin kampaajalla tasaamassa kuontaloa: 100 ruplaa = 2,5 euroa). Uudet ostoskeskukset olivat hienoja, ja niissä oli paljon tekemistä lasten kanssa, mm. pienoiskeilausta lapsille.


Shoppailla olisin halunnut enemmänkin, mutta narisevan 4-vuotiaan kanssa se ei tuntunut kovin miellyttävältä ja sitten kun oltiin koko perhe koossa, oli luksusta vaan olla nelistään ja katsella yhdessä kaupunkia. Eräästä kaupasta ehdin kuitenkin bongata nämä ballerinat mukaani ja kovasti olen tykännyt. Aivan ihanat jalassa!



Liikenne kaupungissa oli pelottovan sekavaa. Näin 10 päivän aikana neljä kolaria. Kuskit eivät välittäneet kaistamerkinnöistä mitään ja toisaalta, miten olisikaan voinut välittää, sillä risteykseen tullessa kaistoja saattoi olla merkittynä viisi, mutta risteyksen jälkeen enää kolme. Takaisin lentokentälle lähtiessämme oli myöhäinen iltapäivä ja päästiin katselemaan auton ikkunasta vähän maisemiakin kaupungin ulkopuolelta. Talot olivat melko vanhoja puuhökkeleitä, ihan pelotti ajatella, miten ihmiset tarkenevat niissä kylmät Siperian talvet. Keskivertotienesti maaseudulla on 150 €/kk. Jos meillä olisi ollut aikaa ja auto käytössä, olisimme voineet käydä katsomassa lähistöllä sijaitsevaa kuparikaivoskylää, josta luonto on täysin kuollut. Se sijaitsee lähellä Majakin ydinjätteenkäsittelylaitosta. 

Olen ihan tyytyväinen, ettei meidän perheen tarvitse muuttaa tuonne, vaikka siltä yhdessä vaiheessa kevättä näyttikin. Toisaalta nähtyäni suomalaisperheen asunnon ja talon ja lapset, jotka puhuivat sujuvaa venäjää, niin ehkä olisin siellä vuoden väliaikaisesti voinut asustellakin. Syksyä kohti miehen reissut kuitenkin vähentyvät vain yhden viikon reissuun kerran kuukaudessa.

maanantai 25. heinäkuuta 2011

Jättikassi



Olen ihaillut erään neulekerholaisen Amy Butler Birdie Sling -laukkua sen verran pitkään ja tunkenut aina omat neuleeni ahtaasti käsilaukkuun mennessäni neulekerhoon, että nyt piti tehdä asialle jotain. Valmistui tämä jättilaukku Amy Butlerin kankaasta, vaikka kaava ei olekaan Butlerin. Vuorikankaaksi otin kaapin perältä sitä kangasta, jota nyt sattui olemaan sopivan kokoinen pala. Kangas on nimenomaan vuoritarkoituksiin joskus hankittua, mutta en nyt muista mitä varten sen alun perin olen hankkinut.

Tykkään tästä laukusta ja kaava oli yksinkertaisen helppo! Tänne mahtuu tilavasti isokin neuletyö. Sisälle tein taskun pikkutilpehööriä (esim. silmukkamerkkejä) varten.





Pattern: Granny Bag  from "Carry Me - 20 Boutique Bags to Sew " by Yuka Koshizen.
Fabric: Daisy Chain by Amy Butler. Inner fabric from Eurokangas.

keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Villa Mustikan vintti


Olipa kerran mökki. Rakennettu kesähuvilakäyttöön vuonna 1928. Sen jälkeen ollut useammassa omistuksessa. Mökissä on toiminut mm. kyläkauppa kahden 15-vuotiaan tytön pitämänä, jotka asuivat mökissä myös talvella (kauppa oli kammarin puolella, nukkumispuoli tuvassa). Nykypäivään tullessa mökki on pysynyt saman suvun hallussa yli 60 vuotta, nyt siellä taapertaa pieniä varpaita jo neljännessä polvessa.

Mökillä on pitkään ollut samat kesävuokralaiset ja heidän lähdettyä mökki jäi nyt meidän käyttöön. 

Vintillä näyttää jo melkein valmiilta. Seinät ja katto paneloitiin talouslaatuisella kuusipaneelilla. Maaliksi valittiin hengittävä Uula-maali, sillä mökki jäätyy talvella. Tuuletus mökkivintillä pelaa ja tunnelma on vähän kuin teltassa nukkuisi :D. Eipä ole pelkoa siitä, että tulisi hometta. Sähköjä vintillä ei ole ollut (alakertaan tulee sähkö), joten sähköjohdot vedetiin valmiiksi. Sähköt on silti vielä kytkemättä.




Vinttilattialle ei tehty mitään. Se on aikoinaan käsitelty jonkinlaisella öljyllä tai petsillä, se on melko tumma ja kaunis, vaikkakin elämän kuluttama. Pesin se vain mikrokuiturätillä hankaamalla, ettei se kastuisi liikaa ja ettei lautojen rakoihin pääsisi vettä. Mökiltä löytyi vanhoja kauniisti kuluneita tuoleja, niille löytyy jos jonkinlaista käyttöä.
Juuri lattia tekee vintistä vinon, mikä tuli selvästi näkyviin listoja kiinnitettäessä. Yhden listan saaminen suoraan koko seinän mitalta oli mahdoton juttu. Eräässä kohtaa lista piti ihan katkaista ja jatkaa sitten lisää. Mutta sellaista se tekee, mökkitunnelmaa.

Nyt vintti on valoisa, vielä viimeistelyä vailla. Olisin halunnut löytää mökistä ja säilyttää enemmänkin vanhaa tuonne vintille, mutta säilytyskelpoista tavaraa oli lopulta aika vähän. Vanhat patjat ja kankaat olivat puhkikuluneita, tupakanreikiä täynnä tai yhden kattovuodon alla homehtuneita (onneksi katto oli uusittu pari vuotta meidän tuloa ennen eikä rakenteille lopulta ehtinyt käydä mitenkään).
Sängytkit olivat niin huonoja, että säästöön jäi vain yksi 80-luvun sänky isoveljen käyttöön. Sänky ei ole hlökoht suosikkini, mutta saa nyt mennä paremman puutteessa. Pikkuveli nukkuu vielä matkasängyssään varmaan ensi kesänkin. Yksi heteka jäi odottamaan käyttäjäänsä, nyt siihen ei ole sopivan kokoista patjaa olemassa. Me aikuiset kävimme hakemassa Ikean halvimman sänkyversion, joka pitäisi käsitellä jollain maalilla. Jätimme sälepohjankin ostamatta, kun se oli miehen mielestä liian kallis, ja hän kuulemma rakentaa sellaisen itse. Väliaikaisesti hän teki pohjan kolmen ruuvin avulla vanhasta rikki menneestä sängystä. Ikeasta ostettiin myös Hemnes-lipasto vaatesäilytystä varten. Ja automatto pojille, siinä he viihtyivätkin. Verhotangot olivat käyttökelvottomat, uudet Ikeasta (onneksi alakerran vanhat tangot ovat vielä käyttökelpoiset!). Verhoasiat ovat vielä miettimättä, nyt pimennettiin huoneet yöksi tangoista roikkuvilla peitoilla. Poikien yöpöytää toimittaa vanha tupakeittiöstä löytynyt kaappi. Harkitsen vielä, tekisikö siihen jonkinlaiset jalat.



Ensi vuoden remonttitavoitteena on keittiö.
Loppukevennykseksi ulkohuussi, jonka seiniin rouva entinen vuokralainen oli kiinnittänyt jostain 80-luvun kalenterista kuvia. Nämä ovat niin hölmönhauskoja, että taidetaan jättää ne paikalleen.

maanantai 18. heinäkuuta 2011

Wilhelmiina vihdoin valmis



Huh, että tässä oli työtä! Mutta tykkään! Tämä on ihana päällä, vaikka teinkin ehkä helmasta vähän turhan leveän - olisi pitänyt sovittaa aikaisemmassa vaiheessa, mutta en sitten purkamaankaan halunnut ryhtyä. Nyt helmaan lantion kohdalle muodostuu pienet pussit.

Lanka oli bambuviskoosisekoitelankaa (50% bambua, 50% akryylia). Ärsyttävän liukasta neuloa, mutta silti jotenkin takertuvaista bambupuikkojen kanssa, joten oli pakko neuloa metallipuikoilla. Palmikko-osuuden taisin tehdä bambupuikoilla, muuten siitä ei olisi tullut mitään. Aloitin tämän joskus huhtikuussa, ja palmikko-osuuden kanssa meni ikuisuus. Luovuttaa en kuitenkaan aikonut, tein palmikkoa pari riviä kerrallaan iltaisin. Sitten kun pääsi helman sileään neuleeseen, niin se olikin jo ihanan terapeuttista. :)

Malli oli mieleeni: ommeltavia saumoja ei ollut lainkaan. Ensin neulottiin palmikko-osuus alhaalta ylös, sitten poimittiin hihasilmukat ja viimeiseksi tehtiin helma poimimalla silmukat palmikko-osuuden alaosasta.





Malli: Wilhelmiina by Neja, ilmainen ohje löytyy Mohairmetsä-blogista.
Lanka: Schachenmayr nomotta Micro Bamboo (konepesu 30 astetta, ei silitystä)
Puikot: 4 mm.
Satiininauha Stockmannilta.

sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Lautalattia



Kesämökkiremontti on edistynyt niin, että vintti on melkein valmis. Vielä joitakin listoja puuttuu, sekä lopullinen sisustus, mutta nukkumisvalmis se jo on. Päätettiin tehdä vintti ensin, että päästään sinne nukkumaan - sitä ennen nukuttiin ahtaasti alakerran kammarissa. Mies on käytännössä tehnyt kaiken itse veljensä apurinaan, kun minä olen viihdyttänyt lapsia ja juossut taaperon perässä.

Mökin vintti oli todella huonossa kunnossa. Seinissä ja katossa oli pinkopahvit ja vanhat tapetit, jotka repeilivät ja roikkuivat jo pahasti. Ne revittiin kokonaan pois rakenteisiin asti. Mitään lämpöeristeitä me ei laitettu seiniin eikä kattoon, sillä sellaisia vintillä ei oikeastaan ollutkaan, sillä se on ollut jo pitkään vain kesäkäytössä. Ja kesäkäytössä se tulee olemaankin. Ainoa hyväkuntoinen osa talossa oli ulkokuistilta vintille vievät portaat, niitä vierustavat seinät ja vintin lautalattia.

Vintti on vino, lattia laineilee hassusti, laudat ovat painuneet tai kohoilleet. Silti vintin lautalattia ja sinne vievät jyrkät portaat ovat mielestäni se kaikkein paras juttu koko mökissä. Niistä näkee mökin elämänkulun. Lattialaudoissa on kulumisjälkiä ja lautojen välissä rakoja. Elämää.


Ja jo vähän valmiimpaa.


To be continued...

lauantai 16. heinäkuuta 2011

Mrs. Mökki


Mökillä oli hellettä ja ihan vähän sadetta. Yhtenä aamuna oli vähän viileämpää, silloin olikin hyvä, että sain valmiiksi tämän puuvillaneuletakin. Tämä sopikin hyvin homssuiseen mökkilookiini (oranssit Crocsit leikattu pois kuvasta ;D). Ajattelin tätä neuletakkia aloittaessani, että tätä voisin ihan hyvin pitää työpaikalla, mutta en ehkä sittenkään voi. Ei tästä tullut sellainen kiva, kuin ajattelin. Väri ja tämä malli eivät nyt jotenkin mätsää ainakaan minun päälläni, vaikka taikabolerossa tästä väristä tykkäsinkin. Mulla ei kamalasti vihreää ole vaatekaapissa, joten siksikin tämä ehkä tuntuu oudolta. Ehkä ihan jonkin valkoisen röyhelöaluspaidan kanssa se sopisi ja jonkun tosi kivan hameen, mutta enemmänkin tästä taisi tulla nyt mökkineule. Sinne se jäikin odottamaan, kun tulin nuorimmaisen kanssa katsomaan onko koti vielä pystyssä kahden viikon mökkielämän jälkeen. Mulla on välillä vaikeuksia kuvitella etukäteen, millaiselta jokin malli lopulta näyttää päällä, ja tämä meni ilmiselvästi mönkään.

Pitsikuvio on muuten tässä mallissa ihan samanlainen kuin Taikabolerossa.



Malli: Febryary Lady Sweater by Pamela Wynne.
Lanka: Rowan All Seasons Cotton, vihreä (214), menekki 7 kerää.
Puikot: 5 mm.

tiistai 5. heinäkuuta 2011

Mökkielämää


Me ollaan mökillä. Siellä ei käytetä läppäreitä, vain vähän mobiililaitteita, mutta niitäkin vain vähän, sillä mitkään nopeat 3G-verkot ei juurikaan sinne kuulu. Kuvat ovat siis edelliseltä reissulta otettuja ja postaus ajastettu. Koko perhe on lomalla ja remontti etenee hitaasti mutta varmasti. Ihana kesä!













Rentouttavaa kesää kaikille!

lauantai 2. heinäkuuta 2011

Lankaostoksilla Siperiassa



Ennen juhannusta teimme koko perheen voimin reissun Etelä-Uralille, Tsheljabinskiin, mihin mieheni on reissannut edestakaisin töihin koko kevään. Oli ihan hauska lähteä katsomaan, miltä kaupunki näyttää, kun pelkkien puheiden perusteella ei ihan kaikkea voi kokea. Koko matkan ajan mielessä oli tietysti myös lankakaupan löytäminen ja paikallisen lankatarjonnan katsastaminen. Olimme matkalla 10 päivää, mutta yhtään lankakauppaa ei tullut vastaan ensi alkuun. Etsintää hankaloitti tietenkin myös se, ettei meistä kumpikaan puhu venäjää. Kukaan miehen työkavereista ei tuntunut tietävän yhdenkään lankakaupan sijaintia, kunnes sitten viimeisenä päivänä kaksi tuntia ennen lentokenttäkuljetuksen lähtöä sain kuulla , että eräs lankakauppa oli 15 minuutin kävelymatkan päässä hotelliltamme.

Lähdin lopulta niin tohinoissani liikkeelle poikien kanssa, kun mies oli töissä, että unohdin kunnon kamerani hotellille ja jouduin ottamaan pari huonoa kuvaa kännykällä (enkä oikein edes tiennyt, saiko kaupassa kuvata ja en voinut sitä kysyä, kun en venäjää osaa eikä kukaan koko kaupungissa puhunut englantia). Häsläsin myös kaupasta ulos lähtiessäni niin kiireellä, että unohdin ottaa kuvan kaupan ulkopuoleltakin (se vasta oli näky, huonokuntoista tietä ja rakennusta - mielenkiintoisen näköinen paikka).

Kauppa oli lankahypistelijän painajainen ;), kaikki langat olivat vanhanaikaisesti tiskin takana tai lasien alla kurkisteltavina, ja niihin sai koskea vain myyjän avustamana. Viittomakielellä sitten näytin, mitä lankoja haluan hypistellä ja myyjä ne sieltä ystävällisesti minulle antoi. Vyötteissä langan nimi oli länsimaisin kirjaimin, mutta tarkemmat tiedot kyyrillisillä aakkosilla, joten sekoitelankojen tulkkaaminen oli minulle ylipääsemätöntä. Siispä ostinkin vain viisi kerää 100%:sta alpakkalankaa, jossa metrejä oli mielettömästi (333 m/100 g). Hinnat olivat hitusen halvemmat kuin Tallinnassa, 500 grammaa alpakkaa maksoi 1000 ruplaa (noin 25 euroa).

Vielä en tiedä, mitä näistä langoista tekisin, onko ideoita?



Neulelehtitarjontaa oli paljon, mutta yhtään neulelehteä en ostanut, sillä ei siitä minulle mitään iloa olisi ollut lukutaidottomuuden takia.


Ja sitten reissukuvia. Haluaako joku kuulla tarkemmin reissusta?